Eilen aamu alkoi aikaisin, Pena herätti mut paljon normaalia aikaisemmin - taisi aavistaa, että jotain outoa oli menossa. Saatiin onneksi lainata isukin autoa, niin ei tarvinnut lähteä junalla tai bussilla näyttelypaikalle. Kuskiksi saatiin Turun tyyppi, niin vältyin itse ajamiselta ja sain vaan rentoutua koko matkan kuunnellen kissan rauhatonta ryntäilyä takapenkillä ja takaisin tullessa sain nauttia koko matkan kissan silittelystä - Pena siis nukkuin mun sylissä etupenkillä melko rauhallisena koko matkan!
Perille Kirkkonummelle löydettiin hyvin, matka kesti vaan vähän kauemmin kuin normaali bussimatka Uudestakaupungista Turkuun, mutta meni paljon helpommin ja tuntui nopeammalta. Perillä olin ihan pihalla, ei mitään hajua mitä tapahtuu, joten asetuttiin jonon jatkoksi ja kuunneltiin ohjeita. Päivän ensimmäinen yllätys oli eläinlääkärin tarkastus - Pena pysyi kiltisti pöydällä ja antoi tädin tutkia ilman minkäänlaista vastalausetta. Olin helpottunut. Eläinlääkärin pöydältä matka jatkui pienen mutkan kautta häkeille, meille oli paikka varattuna Penan äipän ja siskojen vierestä. Toinen siskoista oli myös vasta tullut paikalle ja itse asiassa taisipa jonottaa edessämme eläinlääkärin tarkastukseenkin. Kissat tervehtivät toisiaan kiukkuisella sähinällä, me ihmiset hieman hämillisellä heillä.
Häkki piti tietenkin laittaa kuntoon, meillä oli kivat mustat verhot, jotka äiti-parkani joutui hermot riekaleina ompelemaan viime viikon aikana - itse en saanut ajoissa aikaiseksi. Kiitos äippä! Häkin pohjalle levitettiin ihan upouusi fleeceviltti pehmikkeeksi ja sisään pukattiin tyypin tekemä näyttelypesä ja sitte tietty kissapeitto, vessa ja kipot ruualle ja vedelle.
 |
'Jätätkö sä mut tähän vankilaan taas???' |
Pian olikin sitten aika siirtyä arvosteluun. Meinas tulla hiki kun herra Pena päätti, että näyttelypesässä on paras paikka olla - piti hajottaa koko pesä, että saatiin eläin ulos, siksi kuvassa ei pesää näy - pesä oli tässä vaiheessa jo historiaa. :) Arvostelupaikalla odotettiin vuoroamme rauhassa, Pena kopassa ja minä kopan vieressä jännityksestä jäykkänä. Kun tuli meidän vuoro kävellä sinne tuomarin eteen, pelkäsin ihan tosissaan, että Pena tekee sen mitä yleensäkin kun otan syliin, mutta poikahan yllätti ja pysyi sylissä ihan nätisti. Laskin kissan pöydälle ja olin valmiina syöksyyn - pelkäsin, että en näkisi kissaa enää koskaan vaan hän ottaisi kaikki tuhat jalkaansa alleen ja lähtisi juoksemaan kohti tuntematonta, mutta pelko olikin turha, kissahan pysyi siinä pöydällä nätisti ja antoi tuomarin tehdä temppunsa ilman suurempia vastalauseita! Minä taisin olla se, joka jännitti enemmän.
Varsinaisen arvostelun jälkeen oli vielä vuorossa värin parhaan arvostelu, riistoja oli siinä kolme, Penan toinen sisko ja eräs toinen pieni, kaunis tyttö - tämä pieni, kaunis tyttö vei värin parhaan tittelin. Pena ei suostunut tässä vaiheessa minun käsiteltäväksi vaan tyyppi nappasi kissan mun käsistä ja yritti saada sopivan venytyksen aikaan, mutta Pena oli toista mieltä ja piti itsensä jäykkänä ja näytti siltä kuin tyypillä olisi ollut joku täytetty eläin käsissään. Tuomari olisi halunnut nähdä rennomman otuksen...
 |
'Ai miten niin en oo rento kissa???' Taustalla värin parhaan tittelin vienyt nätti neito. |
Arvostelujen jälkeen vietiin Pena häkkiin ja lähdettiin vähän shoppailemaan. Ostokset jäi pieneksi, pari purkkia ruokaa ja pari pientä lelua tuli hommattua. Ostosretken jälkeen kävin antamassa Penalle ruokaa ja se sentään kelpasi, aiemmin tarjoamani herkut oli tylysti tyrmätty mikä taisikin olla historian ensimmäinen kerta kun herkut ei kelvanneet heti...
Kun Pena oli syönyt, jätettiin hänet häkkiin ja lähdettiin katselemaan muita kissoja. Kissoja oli paljon ja tuttujakin olisi ollut, mutta ei satuttu yhtäaikaa häkille ja kun myöhemmin näin 'Kuin kissa kermakupilla' -blogista tutun Cocon emäntänsä kanssa erään tuomarin jossakin (en ole ihan varma mitä siinä oli meneillään) arvostelussa, en kuitenkaan siinä mennyt tekemään tuttavuutta kun rohkeus taas kerran petti. Coco on muuten äärest nätti neito!
Loput päivästä meni syödessä, shoppaillessa ja kierrellessä häkeillä. Kotiin lähteminen onnistui näppärästi, Pena suostui häkistä koppaan yllättävän helposti ja tavarat oli pakattu muutamassa minuutissa - ulkona oltiin ehkä minuutin yli neljä ja näin vältyttiin poistumisruuhkalta kokonaan.
Penan siskojen tapaaminen oli ihanaa, ne on molemmat ihan todella pieniä ja hentoja Penaan verrattuna, Penan äipälle tuomari myös vihjaili hyvästä kokista, joten Pena taitaa olla perinyt ruokahalunsa suoraan äipältään. :) Siskoista se riistanvärinen, jolle Pena ärisi ihan kunnolla, on todella saman näköinen kuin Pena, mutta turkki oli paljon vaaleampi ja koko todellakin varmaan puolet Penan koosta. Pena oli niin pieni joskus monta kuukautta sitten! :D
Seuraava näyttely on sitte Turussa sunnuntaina 19.4., oltais menty molempina päivinä, mutta kun en uskaltanut ennen eilistä ilmoittautua jouduin eilen illalla ilmoittautumista tehdessäni vähän pettymään kun lauantai onkin jo täyteen varattu... No pitää silloin lauantaina mennä paikalle turistina ja vakoilla vähän etukäteen tuomarin otteita. :)