19.3.2017

Kuvallisia hetkiä

Me ollaan oltu koko tää alkuvuosi tosi laiskoja kirjoittajia, mutta kai tästä taas jokupäivä päästään vauhtiin. Täs ois vähän kuvia kateltavaks sillä aikaa, ku ootatte:

Korva läpivalaisussa
Ihminen teki vanhasta uutta
Iltaunille paras paikka. Eikä mun häntä oo hukassa, vaiks
ihminen kyl luuli niin.
Pesen sut nyt, oo paikallas!
Niin, sitä ruokaa tohon nyt!
Eilen täällä oli nätti päivä.

 Mukavaa tulevaa viikkoa kaikille toivottelevat Pena, Punkku ja ihminen!




7.3.2017

LIINA ON ULKONA KISSASTA JA ASUNNOSTA

IHAN HETKI SITTEN PUNKKU PYÖRÄYTTI KAAKAN, PITKÄN SELLAISEN JA SIELLÄ OLI ILOINEN YLLÄTYS MUKANA! LIINA NARUINEN TULI JA MENI ULOS!!!
Tässä se on torstaina juuri oksennettuna naruineen
kaikkineen. Viimeisimmästä tilanteesta en ottanut
kuvaa.

Tämä päättyi onnellisesti, toivottavasti vastaavaa tilannetta ei enää ikinä tule. Hermot riekaleina ihminen toivottaa kaikille hyvää loppuviikkoa!

6.3.2017

Olen Punkku, linssiliina-addikti

Viikko sitten sunnuntaina, kaappasin ihmiseltä lelun kädestä ja juoksentelin sen kanssa ympäri kämppää. Sitten sain loistoajatuksen; lelussa oleva liina maistuu hyvältä, se pitää syödä! Ihminen tuli katsomaan mitä touhuan, kun olin juuri nielaissut viimeisen pätkän kyseistä liinaa, mutta eihän se tiennyt varmaksi olinko sen syönyt vai en. Alkoi etsintä, ihminen konttasi ympäri kämppää pari tuntia liinaa etsien, mutta ei löytänyt. Pitkään pohdittuaan, ja henkistä tukea ystäviltään haettuaan, ihminen päätti, että seuraa tilannetta, ja sitten jos menen huonoon kuntoon tai alan oksennella tai tulee ummetusta, lähdetään kiireellä lääkäriin. Ei tarvinnut lähteä, sillä torstaina, juuri kun Tassulinnan emäntä tuli meille kylään oksensin iloisen yllätyksen eteiseen; ihana linssiliinani oli vielä hengissä! Yritin siinä heti maiskuttaa liinan sisuksiini uudelleen, mutta ei onnistunut, ihminen oli nopeampi ja laittoi liinan pussiin, jonka solmi tiukasti kiinni. En nähnyt mihin ihminen liinani vei, mutta hyvässä piilossa se oli aina sunnuntain kauniiseen aamupäivään asti.
Oi ihana linssiliinani, rakas kankainen makupalani, elämäni rakkaus, mun hani!
Silleen mä unelmoin tässä.
Sunnuntaina aamupäivällä Pena meni ihmisen perässä kylppäriin ja jäi sinne nukkumaan. Ihminen ajatteli, että nukkukoon siellä, kun Pena niin tykkää kylppärin lattialämmityksestä. Meni hetki, ja sitten mä sen löysin; liinani sisältävä pussi roikkui kylppärin pyyhenaulakossa! Kävin repimässä pussiin reijän ja vein ihanan liinani keittiöön. Ihminen tuli paikalle juuri, kun sain liinan nieleskeltyä. Hetken annoin ihmisen luulla, että söin vain aamuisella ruualla pudonneita lihamurenia maton uumenista, mutta sitten päätin näyttää mitä olin tehnyt, hain kylppäristä auki revityn muovipussin ja juoksin ihmisen eteen maukumaan. Taisi olla virhe, sillä siitä alkoi kidutus. Ensin ihminen soitti johonkin hädissään, ja sai sieltä ohjeita, joiden mukaan sain kurkkuuni ison kasan suolaa. Suolan oli tarkoitus saada mut oksentamaan, mutta ei, tuli vaan jano. Sitten ihminen sai tyypiltä vinkin, olin aiemmin yökännyt voimakkaasti erään ketjun äänen kuullessani. Ihminen kaivoi ketjun esiin ja heilutteli sitä edessäni. Yökkäsin, mutta en oksentanut. Videossa näkyy mun reaktio ketjuun.
Tyyppikin tuli heiluttelemaan ketjua, mutta ei toiminut sen paremmin, hyvän leikityksenkin sain siinä sivussa. Seuraavaksi sain herkullista parafiiniöljyä oikein kunnon tujauksen, ja siitä asti olen kulkenut peräkarvat rasvaisena sotkien paikkoja. Lekurin ohjeen mukaan seurataan taas tilannetta ja odotetaan, että liina tulee itse ulos sisuksistani, itse pitäisin sen siellä ikuisesti, mutta ei kuulemma ole pienelle kissapojalle hyväks. 
Ihminen sanoo, että jos lakkaan syömästä, alan oksentaa ihan hulluna, tai kaakka ei kulje, niin sitten joudun lekuriin. Yritän olla joutumatta. Niin, ja meillä on kaikki kissaa pienemmät kankaat piilotettu kaappeihin. Tänään lähti lakanoista pesuohjelaputkin, kun yritin yhtä vähän maistella. Ihme vouhotusta.
Tassulinnaan ISO kiitos, tää uus peti on ihan mahtava! Tässä on hyvä
unelmoida linssiliinasta!
Mä jouduin melkein sinne myyntipalstalle johonki huutojuttuun, mutta sit ihminen mietti hetken, ja huomas, että ei se vois elää ilman mua. Ainakaan linssiliinan takia.
Hyvää alkanutta viikkoa kaikille toivottelee Punkku, linssiliina-addikti, joka pelkää ketjua.

Joku varmasti pohtii miksi linssiliina jäi kylppäriin roikkumaan... Ihmisen tarkoitus oli näyttää tyypille, millaiseksi liina menee oltuaan kissan sisällä nelisen päivää, mutta nyt jäi näyttämättä. Seuraavan kerran kun liina tulee näkyviin, se kannetaan heti pihan isoon roskikseen vuorokauden ajasta, ja pukeutumisesta välittämättä. Enää sitä ei syödä. -ihminen